24. toukokuuta 2013

YSIGAALA

 Mun elämän viimenen normaali koulupäivä peruskoulussa on nyt käyty, vaikkei sekään ihan tavallinen ollut johtuen ysigaalasta jossa oltiin viimeset kaks tuntia. Nyt jo ihan hirvee ikävä meiän luokkaa, vaikka ensviikko onki jäljellä. Ite lähen tosin aikasin sunnuntai aamuna berliiniin ja tuun vasta perjantaina kirkkoon ja lauantaina todistusten jakoon. Itkettää ihan hirveesti, rakastan tota luokkaa niin valtavasti.

23. toukokuuta 2013

PURKKI VAI PORKKANAT?

Sään lämmetessä on alkanu lähtee päältä enemmän ja enemmän vaatteita, mikä taas tarkottaa sitä, että paljasta pintaa näkyy entistä enemmän. Shortseja bongailee jo ihan kiitettävästi ja ihmiset kulkee ulkona topilla ilman että tärisee ku viimestä päivää koska on niin kylmä. Ulos en kehtaa ihan kalpeana lähteä loikkimaan joten vaihtoehtoja on pari, vaikka toki solkunki tähän listalle vois lisätä, mutta koska ite en sitä harrasta, niin jätän pois.
Ihan ensinäkin oon kuullu paljon juttua siitä, että porkkanat auttais rusketukseen, en edes tiiä onko se totta, mutta ite oon niitä popsinu ku pupu tässä lähipäivinä. Onko kellään teistä mitään tietoa asiasta? Toki noita pillereitäkin voisi kaupasta hankkia paremman värin toivossa, mutta täällä yks laiska ilmottautuu, en jaksa nimittäin sellasia hommata ja noita porkkanoita kuitenki löytyy ihan jääkaapista omastakin takaa.

Koska noiden porkkanoiden toimivuuteen ei voi täysin luottaa ja auringon vaikutukseen kestää mulla ainakin aika pitkään, niin oon turvautunu ihan kaupan itseruskettavaan nyt lähipäivinä. Noita purkkeja mulla on tällä hetkellä pari dovea ja yks kicksin oma. Hirmu tyytyväinen oon molempiin ollu ja kokoajan tekee vaan mieli pistää enemmän ja enemmän voidetta vartaloon. Onkos kellään muulla ongelmia tai vinkkejä ruskettumisen kanssa?

22. toukokuuta 2013

FOREVER ME

Yhä edelleen kirjoitan parhaan ystäväni kanssa blogia arkipäivän asioista täällä, mutta sen ohessa päätin ryhtyä pitämään toistakin, joka painoittuu lähinnä kuviin ja pieniin pätkiin tekstiä. Perustieto on aina tarpeen uutta blogia tehdessä, joten mikäs sen parempaa, kun pieni inffopaketti heti ensimmäiseen postaukseen.
Ikää löytyy siis huimat 15 vuotta joista suurimman osan olen viettänyt peruskoulua käyden. Kyseinen vaihe elämästä kuitenkin päättyy ihan parin viikon kuluttua ja lukioelämä näkyy jo nurkan takana. Intoa puhkuen odotan tulevaa, vaikka haikeutta onkin ilmassa, mutta elämää on pakko mennä jatkuvasti eteenpäin, joten parempi se on tehdä hymyssä suin! 
Otsikkoa miettiessäni en vain yksinkertaisesti keksiny yhtään mitään mikä oikeesti kuvais mua niin etten siihen heti kyllästyis, mutta ihan viime sekunneilla mun pään yläpuolelle sytty lamppu, mikäs sen parempi kun 'forever me', kyseinen asia ei nimittäin muutu edes haudassa, oon ikuisesti minä.